Agilityn parissa vierähti jälleen yksi viikonloppu. Pääsin kokemaan jotain sellaista, jota en ole ennen kokenut. Toimin agilityn maajoukkuekarsinnoissa avustavana tuomarina ja pääsin seuraamaan kisat aitiopaikalta, suoraan rata-alueelta. Kisojen ylituomarina toimi Katarina Virkkala ja toisena tuomarina tulevien mm-kisojen tuomari Manuel Alff Luxemburgista. Avustavia tuomareita oli kaksi, Minnä Räsänen ja minä. Minna avusti Katarinaa ja minä Manuelia. Puomin nousun tuomaroinnin lisäksi tehtävänä oli seurata kisailijoiden toimintaa kaikkialla kisa-alueen tuntumassa ja lähialueilla. Jokaisen kilpailijan edun mukaisesti, kaikki suoritukset seurattiin ainakin kahden tuomarin toimesta, arvosteleva tuomari teki päätökset, jolla voitiin varmistaa mahdollisimman oikea tulos jokaiselle kisaajalle.  

Kuva:Juhani Lehtinen

Tuoreena tuomarina opin kisoissa paljon asioita ja niihin liittyviä sääntöjen yksityiskohtia, sekä erilaisia tapoja tulkita sääntöjä. Eri maissa samasta säännöstä on syntynyt erilaisia tulkintoja, ja kaikki voivat olla sääntöjen mukaisia. Tästä syystä kansainvälinen agility-yhteisö onkin luonut oppaan nimeltä, Judging guidelines, jolla pyritään yhtenäistämään tuomareiden tulkintoja. Oli myös mielenkiintoista kuulla kuinka tuomarit olivat suunnitelleet radat ja miksi juuri tietty rata oli lauantaina ja joku toinen rata jäi sunnuntaille.

Kuva: Juhani Lehtinen

Elämys oli hieno ja kisat sujuivat kentällä ja ilmeisesti kentän ulkopuolellakin erittäin hyvin. Sagi oli hoitanut järjestänyt vallan mainiosti.