In perpetuam memoriam

 

Rakas Ruskamme, "Galevala Kelpokanteletar" (s. 24.7.1998) nukkui pois 11.12.2007 kotona oman perheen ympäröimänä, oman eläinlääkärimme Marin avustamana. Ruskan kaksi kuukautta kestäneen köhimisen ja kakistelun syyksi paljastui 5.12. röntgenkuvissa keuhkosyöpä.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ruska kuvin ja Jari Sillanpään laulun sanoin:         

 

Et surra sä saa,

kun aika jää taa,

et itkeäkään,

sun luoksesi jään.

Tää aikaa on vain,

sen elää mä sain

ja muuttumaton

mun tunteeni on.

 

Sä yksin nyt jäät,

vaan vielä mun näät,

se hetki vain on

nyt tuntematon.

Sen tiedän nyt vain,

kun kerran sun sain,

ei taivas, ei maa,

pois tunteita saa.

 

Sun luo tuulina käyn,

tähtinä näyn,

sieluusi jään.

Sun luo paisteena tuun,

hohteena kuun,

sua suojelemaan mä sieluusi jään.

__

 

Kiitos Ruska, rakas perheenjäsen, tinkimätön laumanjohtaja, hieno harrastuskaveri, seitsemän pennun huolehtiva äiti ja Maailman Paras Koira.

 

Sinua iäti kaivaten, rakastaen ja muistaen: oma laumasi eli Sari, Rauno, Janne, Riia-tytär, Terra ja pikku-Nova