Nyt arvokisat ovat paketissa, samoin kuin sovittu jakso agilityä Leijan kanssa. 9 kuukautta oli verta, hikeä ja kyyneleitä, sekä suurta juhlaa ja, kuten kaikki tietävät, juhlan jälkeen tulee paha krapula. Nyt on se krapula, ei paljon agility kiinnosta ja fiilikset on aika alhaalla. Sunnuntaina PM-kisojen jälkeen luovutin Leija takaisin Julian käsiin.

Pohjoismaiden mestaruuskisat alkoivat minun kannalta huonosti, avustaja myöhästyi pahasti, enkä saanut asiasta tietoa ennakkoon. Valmistautuminen eka starttiin epäonnistui täydellisesti ja siten mieli ei ollut rauhallinen ja latautunut rataan. Tassujen pitovoiteen spreijaukseen menin juosten ja sieltä suoraan juosten lähtöviivalle, edellä lähtenyt Taavi oli jo puolivälissä rataa. Leija ei anna anteeksi heikkoa asennetta kontakteilla ja se kostautui heti puomin alastulossa. Valokuva ja video osoittavat, minulle itselle, hyvin kuinka en luottanut Leijaan, vaan säädin jotain ihmeellistä. Vauhti oli hyvä, mutta mm-radoilla sitäkin oli enemmän, tekemisen meininki oli hukassa. Meidän sijoitus oli yksilökisassa 12. ja joukkuekisassa saimme hopeaa. Vuonna 2004 PM-kisoissa saimme Terran kanssa myös joukkuehopeaa. Kisaradat.

Kiitos Tapio Mäntysalolle kuvista!